KKO:1980-II-67
- Asiasanat
- Ehdollinen rangaistus
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- V79/1086
- Taltio
- 824
- Esittelypäivä
Kysymys ehdollisen rangaistuksen määräämisen edellytyksistä (EhdRangL 1 §:n 2 mom.).
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän ja P:n asianomistajana ajamasta syytteestä Kangasniemen KO p. 21/9 1977 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 20/3 1977 Kangasniemen kunnan Kangasniemen kylässä tahallaan sytyttänyt palamaan P:n omistaman ladon seurauksin, että lato ja siinä olleet heinät, heinäseipäät, 1 200 kiloa apulantaa, 200 metriä salaojaputkea sekä erinäistä muuta vähäisempää omaisuutta olivat tuhoutuneet. Sen vuoksi ja kun A oli rikosta tehdessään ollut täyttä ymmärrystä vailla, KO oli rikoslain 34 luvun 4 §:n 1 momentin ja 3 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhapoltosta 9 kuukaudeksi vankeuteen, josta rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 20/3 - 20/9 1977 vastaavat 6 kuukautta 1 päivä. Lisäksi KO oli, katsoen P:lle aiheutuneen vahinkoa ladon arvona P:n vaatiman 18 980 markan asemesta 12 000 markkaa ja hyläten tämän vuoksi korvausvaatimuksen ladon osalta enemmälti, velvoittanut A:n suorittamaan P:lle vahingonkorvaukseksi ladosta 12 000 ja muusta tuhoutuneesta omaisuudesta 7 888 markkaa sekä ladon käytön estymisestä aiheutuneesta haitasta ja kuluista 1 000, puiden vahingoittumisesta ja palopaikan raivauksesta 500 eli yhteensä 21 388 markkaa 5 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 19/4 1977 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 2 000 markkaa.
Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi P ja A olivat saattaneet asian, p. 29/5 1979 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan.
P ja A pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen sekä vastasivat toistensa hakemuksiin.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. suostui hakemuksiin ja tutki jutun. Asiakirjoista ilmeni, että A, joka asui kotitilallaan äitinsä ja veljensä kanssa syrjäisellä seudulla alkeellisissa oloissa, oli jo nuorena ollut hoidettavana hermostollisten häiriöiden vuoksi ja että hän oli mielenterveydellisten ongelmiensa sekä lisääntyneen alkoholin käyttönsä vuoksi useita kertoja hakeutunut hoitoon pystymättä vapautumaan päihdeongelmistaan. A:ta ei ollut tuomittu rangaistukseen rikoksesta ennen nyt kysymyksessä olevaa rikosta, jonka johdosta hän oli ollut 6 kuukautta vapautensa menettäneenä. Tämän vuoksi ja koska yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei vaatinut A:lle tuomitun rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana ja lisäksi ottaen huomioon hänen pitkän tutkintavankeusaikansa sekä kun A:lle määrättyä vahingonkorvausvelvollisuutta oli hänen mielenterveyden tilansa, maksukykynsä ja hänen varallisuusolonsa sekä P:n varallisuusolot huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana, KKO harkitsi oikeaksi siten muuttaa HO:n päätöstä, että A:lle tuomittu 9 kuukauden vankeusrangaistus ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain nojalla määrättiin ehdolliseksi KKO:n päätöksen antopäivästä alkavin ja 30/6 1981 päättyvin koetusajoin ja että P:lle suoritettava vahingonkorvaus vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n nojalla alennettiin kohtuulliseksi katsottaviin 14 260 markkaan KO:n päätöksessä määrättyine korkoineen. A:lle tuomittu ehdollinen rangaistus voitiin määrätä pantavaksi täytäntöön, jos hän koetusaikana teki uuden rikoksen, josta hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Saarni-Rytkölä, Surakka ja Lindholm sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä